Rakennusala on jatkuvasti käynnissä oleva elinkeino, koska aina tarvitsee rakentaa. Rakennukset voivat kestää jopa satoja vuosia, mutta silti eri syistä aina pitää purkaa ja rakentaa uutta, vaikka alue olisikin muuttotappioinen ja asukasmäärä vähenisi. Aina tarjonta ei vastaa kysyntää. Uudet sukupolvet saattavat vaatia asuinrakennuksilta jotain muuta, kuin vanhat talot mahdollistavat. Usein esimerkiksi syrjässä olevat omakotitalot sijaitsevat väärissä paikoissa, eikä niihin haluta muuttaa. Siksi uusiakin asuintaloja rakennetaan jopa muuttotappion alueille.
Tällä hetkellä ihmisiä saattaa pelottaa rakentaa muihin kuin kasvukuntiin, koska talon arvo ei välttämättä vastaa edes rakennuskustannuksia. Siksi vähenevän väestön aluille rakennetaan koteja, joissa aiotaan asua pysyvästi, ehkä koko loppuelämä. Talo rakennetaan itse asuttavaksi, ei myytäväksi. Näin toimi myös Ylen uutisoima Härkösen perhe, joka muutti Etelä-Suomesta Pohjois-Savon Kiuruvedelle. He rakensivat uuden talon omaan käyttöönsä. Jos talosta saisi rakentamisen jälkeen myyntituloa vain noin puolet siitä, mitä rakentaminen maksoi, ei tuollaiseen ryhdytä tuosta vain.
Pääkaupunkiseudulla on aivan toista rakentaa talo, sen myyntimahdollisuuksista voi olla aika varma. Sieltä voi ostaa sijoitusasuntojakin, kun taas jollain paikkakunnilla ei saa asuntoja edes vuokrattua eteenpäin, saati myytyä.
Rakentaminen muualla kuin Ruuhka-Suomessa saattaa kasvaa kuitenkin myös siitä syystä, että ihmiset haluavat kesämökkejä ja kakkoskoteja. Vaikka maaseudulla on mummonmökkejä tyhjillään rapistumassa, saattavat ne sijaita väärissä paikoissa tai olla vääränlaisia. Ennen maatalot ovat saattaneet sijaita suojaisilla paikoilla metsänlaidalla tai omien peltojen keskellä käytännön syistä. Nykyään ihmiset haluavat kuitenkin löytää sen kauneimman paikan ja ehdottomasti rannalta. Rantatontit ovat useimmille ainoa oikea valinta kesäpaikan suhteen, muutoin mökille ei edes huvittaisi lähteä. Siten mummonmökit eivät kelpaa, vaikka niitä saisi melkein ilmaiseksi.
Vanhoissa maataloissa saattaa olla myös epäkelvot pohjaratkaisut ja ne voivat olla pimeitä. Varsinkin rinteillä ja järven rannoilla halutaan isot ikkunat, mielellään lattiasta kattoon, jotta voi ihailla niitä maisemia, joiden takia mökille tai kakkosasuntoon on tultukin lomaa tai viikonloppua viettämään pois kaupunkien kerrostaloista. Vanhat talot voisivat myös vaatia sellaisia remontteja, että sillä ei olisi niin väliä, vaikka ostohinta olisikin pieni, jos kuitenkin korjaamisesta tulisi paljon kuluja. Remonttikulut olisivat todennäköisesti enemmän kuin ostohinta.
Jos itsellä ei vieläpä ole remontointitaitoja tai ei aikaa ja halua hommaan, ei vanhan maalaistalon hankkiminen sovi suunnitelmiin. Monet haluavat juuri sellaista, mikä miellyttää, onhan talojen ostot elämän isoimmat hankinnat, joiden takia ollaan töissä nuoresta vanhaksi asti. Miksi siis tyytyä johonkin, mikä ei ole justiinsa niin kuin haluaa.
Moni saattaisi haluta muuttaa maalle tai edes pienemmille paikkakunnille, mutta tämänkaltaiset asiat, kuten asunnon arvon romahtaminen, saattavat pelottaa lähtöhaluisia. Isoissa kaupungeissa rahat ovat enemmän turvassa asunnossa, jonka vuoksi on täytynyt ottaa suuret lainat. Toisaalta muualla voi olla halvempi elää muutoin, eikä aikaa mene samalla tavalla työmatkoihin, jos nyt edes töitä saa maaseudulta.
Se moitituttaa ihmisiä, että valtio ikään kuin on ohjannut asioiden laidan tähän pisteeseen keskittämällä palveluja kasvukeskuksiin. Toiset ovat sitä mieltä, että maaseutu ja pikkupaikkakunnat vetävät edelleen ja jos oikeanlaisia taloja on tarjolla oikeaan hintaa, ihmiset haluavat edelleen ryhtyä paluumuuttajiksi.