Entä jos rakentaisi vanhasta uutta?

Vaikka arkkitehdit suosivatkin rakentamaan kunkin vuosikymmenen kannalta ajankohtaiseen tyyliin, vannovat jotkut vanhaan. Perinnerakentamisessa on yleensä kyse vanhan korjaamisesta perinteiseen tyyliin ja perinteisen tyyliseksi. Harvemmin aletaan rakentamaan uusista materiaaleista alusta alkaen uutta, mutta perinteisen tyylistä taloa. Etenkin kaupunkien kerrostaloissa sitä ei yleensä edes sallita, siitä huolehtii kaavoittaja.

Usein ihmisten motiivi kunnostaa perinteisesti on saada aikaan oikea tunnelma. Toiset ovat perinnerakentamisen työtavoissaan ja -materiaaleissaan toisia puritaanisempia. Vanhat työmenetelmät ovat usein työläämpiä kuin nykykehityksen mukaiset keinot. Silti joskus nykyaikana mennään siitä, missä rima on matalin, ja se näkyy ulkoasussa, kestävyydessä ja tunnelmassa.

Joskus tehdään niin, että puretaan vanha talo ja rakennetaan se uudelleen. Joskus vanhat hirret siirretään muualle. Näin voi hyödyntää muuten ihanan mummonmökin, joka vain sijaitsee väärällä paikalla. Jotkut ovat jopa siirtäneet lapsuuden talonsa vesistön rantaan kesämökiksi ja pinonneet hirret toistensa päälle hartiavoimin antamatta kaivinkoneiden tai traktoreiden tulla myllertämään kaunista luonnon tonttia.

Jos talo halutaan jättää vanhalle paikalleen, saatetaan se silti joskus purkaa, jos sen perustuksissa on vikaa tai osa hirsistä on vaurioitunut. On hienoa, että tällä tavoin saadaan kuitenkin mahdollisuus säilyttää vanhaa kulttuuria jälkipolville. Ja onhan historiallisissa puitteissa monista mukava asua. Silti kovin usein vanhan päälle rakennetaan kokonaan uutta, se tulee usein halvemmaksikin.

About the author